Tuotannolliset investoinnit
Todellinen, jaettavissa oleva varallisuus perustuu reaalitodelliseen tuotantoon. Pääomat yrittävät irtautua reaalituotannosta ts. luoda vaurautta tyhjästä hakemalla tuottoja spekulatiivisilta markkinoilla. Johdannaiset ovat näistä paras esimerkki. Keskittyneet finanssiomaisuudet eivät löydä mielestään järkeviä sijoituskohteita investoimalla tuotannollisiin hyödykkeisiin joten ne tekevät rahaa rahalla. Reaalituotannosta irtautuneiden pörssikurssien seuraaminen ja spekulatiivisten sijoitusten tekeminen ovat muodostuneet jo kansanhuviksi.
Jos halutaan todella pärjätä ja luoda pysyvää vaurautta on kuitenkin vain yksi tie; tuotannolliset investoinnit ja tuotannollisten työpaikkojen luominen, tuottavuuden kasvattaminen. Tyypillinen Suomi-ilmiö eli volyymien kasvattaminen ei enää auta, sillä tuottavuuden kasvu on syönyt lisäkapasiteetilla saavutettavat edut työllistymisessä. Taylorismikaan ei enää auta sillä globalisaation ja lahinnä tehostuneen logistiikan takia pienituloisten ansiotason nousu ja siitä seurannut kuluttamisen kasvu ei välttämättä jää hyödyttämään paikallisia tuottajia sillä esim. halvimmat vaatteet ja kengät tuotetaan toisella puolella maapalloa.
Ihmisten tarpeilla ei ole kuitenkaan rajoja, tarvitaan kenkiä, vaatteita, asuntoja, ruokaa. Kaikki muu on epäolennaista. Kahdella jalalla kulkeva nisäkäs kuten ihminen ei monesti tarvitse viimeisempiä teknologisia vempaimia. Niitä tarvitaan vasta kun on päästy Maslovin tarvehierarkiassa ylimmille tasoille. Monimutkaiset laitteet ovat monesti varsin turhia ja tarpeettomia, kivoja kylläkin. Tämän takia talouselämä monesti lepää tyhjän päällä, nojaten turhiin tarpeisiin ja niiden täyttämiseen. Se on ongelmallista sillä samalla kun luodaa turhia tarpeita luodaan tarpeellisia työpaikkoja.
Mielekkyys siis kärsii paradoksista.
Tyhjänpäiväisiä kaupallisesti epävarmoja sovelluksia kehittämällä emme pärjää näillä leveysasteilla. Kiva keino rahastaa, mutta ei minkään arvoista edes sisällöllisesti. Hyvä esimerkki kylläkin osallistujien inhimillisestä typeryydestä.
Maailmassa on arviolta 70 kertaa enemmän tuottoa hakevia pääomia kuin mitä tarvitaan tuotantoon.